Suljen silmäni
ja tunnen juuresi.
Katson taivaalle
ja kadehdin tuuliasi.
Kuinka korkealle
ajatukseni tohtisi,
pääsisivätkö ensimmäisen
railon yli,
kohtaisivatko loppunsa
viimeistään satulallasi.
Kannan korteni,
rakennan kukkulani,
rakennan oma vuoreni,
ei sen vuoksi, koska voin,
vaan koska se on sisälläni.
Suljen silmäni,
huomaan, että en katso vuorta,
vaan helminauhaa,
ja vaikka tunnen juureni,
katson omalle taivaalleni.
ja tunnen juuresi.
Katson taivaalle
ja kadehdin tuuliasi.
Kuinka korkealle
ajatukseni tohtisi,
pääsisivätkö ensimmäisen
railon yli,
kohtaisivatko loppunsa
viimeistään satulallasi.
Kannan korteni,
rakennan kukkulani,
rakennan oma vuoreni,
ei sen vuoksi, koska voin,
vaan koska se on sisälläni.
Suljen silmäni,
huomaan, että en katso vuorta,
vaan helminauhaa,
ja vaikka tunnen juureni,
katson omalle taivaalleni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut