Vuoren vierellä

Suljen silmäni 
ja tunnen juuresi.

Katson taivaalle 
ja kadehdin tuuliasi.

Kuinka korkealle 
ajatukseni tohtisi, 

pääsisivätkö ensimmäisen 
railon yli,

kohtaisivatko loppunsa
viimeistään satulallasi.

Kannan korteni,
rakennan kukkulani,
rakennan oma vuoreni,

ei sen vuoksi, koska voin,
vaan koska se on sisälläni.

Suljen silmäni,
huomaan, että en katso vuorta,
vaan helminauhaa,

ja vaikka tunnen juureni,
katson omalle taivaalleni.