-Floria-

Sanotaan, että Floria on maailmankaikkeuden ainoa vihreä planeetta. Sen pitäisi olla sininen, sillä meri peittää sen pintaa kaikkialta. Pinnalla kasvaa kuitenkin planeetan laajuinen metsä erilaisia kelluvia puita ja kasveja. Florian vehreyttä selittää osaltaan meren suuri ravinnepitoisuus ja toisaalta se, että planeetalla ei liekokansan lisäksi tiedetä elävän yhtään eläinlajia. (Siirtokunnissa toki esiintyy paljon erilaisia terrestrisiä eläinlajeja.) Ei myöskään ole mitenkään selvää, että liekokansa voitaisiin lukea alkuplaneetalta peräisin olevan muinaisen eläin-käsitteen alle – monista inhimillisistä piirteistään huolimatta. Lisäksi liekolaiset kykenevät ihonsa pinnalla yhteen Linnunradan laajimmalle levinneeseen ravinnonhankintatapaan – yhteyttämiseen – eivätkä he juuri tarvitse muita ravinnonlähteitä.

Florian kasvillisuus muistuttaa lähinnä ihmiskunnan alkukodiksi oletetun Maa-planeetan saniais- ja korteviidakkoja. Toki samanlaisia kasvillisuuden alkutyyppejä löytyy lähes kaikilta Linnunradan ”eläviltä planeetoilta”, siksi on epätieteellistä leimata eri kvartaalien elämänmuotoja yhden planeetan perusteella. Florian kasveilla on myös joitain ainutkertaisia piirteitä, jotka luovat planeetan hämmästyttävän verhoilun. Tärkein ominaisuus ovat suuret vihreät kelluslehdet, jotka pitävät muuten normaaleilta vaikuttavia kasveja ja puita pystyssä veden pinnalla. Nämä parikymmentäkin senttiä paksut ilmalokeroiset lehdet muodostavat limittäisen kokonaisuuden – lehtipinnan, jolla voi kävellä, jolle voi rakentaa, ja joka on maanpinnan tavoin hukuttanut meren allensa. Vain muutamin paikoin siirtokunnissa ja liekokansan kylissä on pieniä avovesipuistoiksi kutsuttuja vesi-ikkunoita puiden ravintojuurien vihreäksi värjäämään veteen.

”Koskaan et voi tietää missä kohdataan” on vanha liekolainen sanonta, joka kuvaa parhaiten Florian vaikuttavinta luonnonvoimaa. Ilmastoltaan ja säältään rauhallisellaan, ilmalevien vihreäksi värjäämän ilmakehän omistamalla, näennäisesti stabiililla planeetalla ainoa pysyvyys on kaiken muuttuvuus. Suuret puut muuttavat jatkuvasti paikkaansa, yleensä isoina lauttoina tai liekolaisten sitojapuilla yhdisteleminä kokonaisuuksina. Liekolaisten kyliensä yhteyteen sitomat aitaukset ovat kuin laitumia, joilla eläinten sijasta laiduntavat kasvit. Myös pienemmät kasvit osaavat liikkua: erikoisimmat liitävät rungolta toisille leikkien vihertävän auringonvalon kuvioilla, muutamat tallustelevat kelluslehdillään kuin ankat siirtokuntien ruokintaniityillä.

Ensimmäiset ihmisen rakentamat siirtokunnat perustettiin Floriaan varsin myöhään, vasta Linnanradan toisen kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Ihmiskunta asutti tuolloin jo noin puolta Linnunradasta. Itse asiassa Floriakin tunnettiin jo toisen kauden alkupuolella, mutta planeetan omalaatuinen luonto, aavistelut sen vaiheista ja syvällä meren pohjassa sijaitsevat fumiorolivarannot, jotka vaativat kalliin ja vaikeasti kehitettävän teknologian, estivät nopean hyödyntämisen. Planeettaa ei haluttu myöskään muuttaa eikä saastuttaa ulkopuolisella eliöstöllä. Florialta löydetyt muutama sata alkukantaista liekokansan jäsentä olivat suurin planeetan kätkemä sensaatio. He todistivat, etteivät ensimmäisen kauden aikaiset legendat liekokansan vierailusta maapallolla olleet vain alkuihmisten viihdeteollisuuden keksimää ajanvietettä. Mikä tärkeintä, he olivat olemassa – toinen älykäs rotu! Pian muillakin mahdollisia vierailuita saaneilla planeetoilla alettiin vakavissaan tutkia liekolaisten jättämiä jälkiä.

Tiedeyhteisölle Florian löytyminen oli kuitenkin pettymys, sillä se kertoi vain vähän liekokansasta. Villin Florian liekolaiset olivat ehkä humaaneja, rauhaarakastavia ja viisaita, mutta eivät tienneet avaruusajasta mitään. Hyvin pian planeetan löytymisen jälkeen kävi selväksi, että jälleen kerran ihmisen ja liekolaisen kohtaaminen tulisi kertomaan enemmän ihmisestä kuin liekokansasta. Tuhannet turhat arkeologiset tutkimusretket päätyivät siihen, ettei planeetalla ollut kuin kasveja ja niiden jäänteitä tehokkaasti kierrättävä meri. Ajan mittaan tutkimusretketkin muuttivat luonnettaan löytöretkiksi ja tarinat heräsivät henkiin. Monet etsivät vieläkin Alkusaarta, mystistä palaa Florian kasvoilla. Suurin osa siirtokuntalaisista vaikuttaa uskovan legendaan ja satoihin vanhoihin tarinoihin. Satatuhatta vuotta avaruusajan tekniikka eikä jälkeäkään saaresta – Florialla sanotaan olevan oma mielensä. Liekolaisten sanoin:

”Floria ei paljasta

kasvojaan,

Floria eksynyt on 

suunnistaan,

lehväpeittojen alla,

lehväpeittojen alla, 

Floria ei paljasta

kasvojaan,

Floria ajatellut on

luonnettaan.” 

9.-11.6.04