![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-876-1772001073.jpg?itok=vrlNt7Ev "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> waltsu kuva")
”VOI TAIVAS!”
”Nyt mie sen siulta pimennän…”
Mie kahon siun
lepattavaa kitapurjettas
ja ilmanpaineest värisevii nielurisoi
ja pohin ihekseni:
”Kui sie noi vähä miust tiiät vielki
niijje yhes punkattujen vuosien jälkee..
Syntymäonnelliselt mitää pimennetä,
valkia loimottaa sisäl iäti.”
Tummankarjuvasta pärstästäs
leiskuu salamat ja jyrinästä erkanee sanat:
”Mie haluun oikeeta aikuisten elämää..”
Ku pikku jermuna näki
kui kamui kannettii muovikasseis
eikä muistettu tai honattu
nostaa kantojen kohil,
sitä tarttu näkemästääkii rytkyihi,
ihan ilma pehmeen ja kovan kopsuttelluu,
ettei pää eellä syöksähtely
ja päällepäsmärille leukojen loksuttele
oo tuottosaa kylvöö..
Siin päätä aukoes voi pää aueveta.
Sitäpaitti..
Ilman kylänvanhimman neuvookii hokaan
järkijätkän nielevän höpisemättä kaiken,
jottei leivättömäs pöyväs mössöö tukehtus..
Siks vaikenen sujuvast suomeks
ja vähemmä sujuvast muil kielil
mahollisimman eleettömästi,
jottei kehonkieli kalkattas
pahal äänel vaiettuu julki:
”aikuisen tai lapsen elämää..
kuha olis oikeeta ihmisen elämää…”
Tunnen kui harmaat nappaa tiukemmin veivist
ja laittaa kivee vauhtii..
Vesi pärskyy astias
ja akseli kitajaa.
Terotettavaa ilmiselväst riittäs.
Toppuutan veivaajii
ja katkon, ihan vaan varmuuven vuoks,
kaiken mitä teräväks vois kuhtuu,
jotten valihtemalta polulta lipsahtas.
Jatkan vaikenemista monikielisenä
nielemällä monelaista:
”Mikä estää?, onpahan sitä ootettukkii,
ota mallii, tuoko sitä on?, tarviitko tukioetusta?,
voi pojat,et tuo lista on päätön…”
Olkoon mykkyyteni myöntymisen merkki tahi mikä,
mut sekin on parempi ku tyhjän jauhattaminen.
Isotkin siivet nimittäi pysähtyy
ajallaan
iha iheksee
tyvenessä…
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä säkenöi kuten ilotulitusraketti. Mielikuvat taivaalle sinkoilevat...
Kyllä pikemminkin tämä mylly on jauhanut energiaa oikein suurempaakin tarvetta varten, eikä suinkaan pimentääkseen, vaan valaistakseen ainakin pitäjän raitin.
Tässä tarinassa on niin valtavat voimat mukana, että heikompia hirvittää.
Tässä painaa kiukunmylly sellaista vauhtia, että kivet punottaa, mutta tuleehan lopussa hiukan tyvenempää menoa.
On mahtava meininki menoillaan.
Niin sitä joutuu tekemään, nielemään monenlaista ja vaikenemaan monilla kielillä... runosi on nappiosuma aiheesta, vaikka murreluku tuottaa minulle ongelmia. Hieno.
Upea ja murteella huikaiseva, lukijaa sanat hymyilyttivät kun en varmasti kaikkea edes tajunnut, asiaa mukana ja opetus. Pidin!
Aikamoinen myrsky on tuntunut puhaltavan : )) Hyvä runo
Tämä on kuin ed.runon jatkokertomusta.
" Viisas vaikenee " varsinkin kun toinen nalkuttaa, mutta varmaan jossain vaiheessa ehkä mitta täytyy...
Hyvin osaat purkaa tunteitasi runoksi.
omaperäinen
pidin
Hieno proosaruno tämä. Lopetuksen vertaus toimi.
Sivut