VIIPALE AURINKOA

Kerran minä olin nuori,
onnellinen ja nuori,
nuorena oli helppoa
saada kavereita,
teimme kaikenlaista,
matkustimme halki Euroopan
emmekä väsyneet.
Tanssimme kultaisessa salissa,
koin rakkauden huuman,
kuuman suudelman,
näin kun Yön kuningatar
puhkeaa kukkaan.
Kiipesin satujen puuta pitkin
ja kosketin taivasta,
leikkasin oman palaseni onnea,
leikkasin viipaleen aurinkoa.

Nyt olen vanha ja väsynyt mies,
enää minulla ei ole rakastettua,
ei ole helppoa saada enää ystäviä,
ei ole helppoa mennä kylään,
jään yksin kotiin
ja avaan television,
tämä on oodini televisiolle,
rakkauslauluni televisiolle,
ainoalle ystävälleni,
mikä minulla enää on.

Mutta minulla on yksi,
on minulla muistot,
suloiset nuoruuden muistot,
yöpöydälläni minulla on
viipaleeni aurinkoa,
palaseni onnea,
jota sain kerran koskettaa.

Muistan vielä kuin eilisen,
tuon yön hetken
vuosikymmenien takaa,
kun tulin luoksesi rakastettuni,
Yön kuningatar,
käsissäni viipale aurinkoa,
muistan kun suutelimme,
muistan, kun vapisit
käsivarsillani hiljaa.

Yöpöydälläni minulla on yhä
viipaleeni aurinkoa,
nuoruuteni muistot,
viipaleeni aurinkoa.

antti