040310
09:47
Vihaan öitä
Silloin pelkoni ja ahdistukseni huudot
Kaikuvan päässäni
Kaikki on niin selkeää kun äänet ovat kirkkaita
Se ei taukoa
Se on suoraa huutoa
Korkeaa, ei koskaan matalaa
Kun siihen keskittyy oikein tarkasti,
voi kuulla hiljaisia sanoja
Ne ovat viestejä sielustani
Eläin, joka kytee sisälläni
lähettää sähköisiä impulseja
Käskee ja houkuttelee
luovuttamaan mieleni väkivallalle
Ote ei ota löystyäkseen
Se kiristyy kiristymistään
Yön hiljaisina minuutteina
lasken hiljaa mielessäni
Sitä vihan määrää
Se on loputon, niin suunnaton
Tarvitsen jotain terävää
Ah, juuri tuota etsin
Keittiöveitsen terä uppoaa
ohueen ihoon niin vaivattomasti
Vielä, vielä pari vetoa...
Nyt on hyvä
Selite:
Jos jotain runoilijakolleegaa kiinnostaa ihmisen psyykkeen hajoaminen ja ahdistus, tässä olisi oiva esimerkki!
RUUMIINAVAUSPÖYTÄKIRJAt kertoo omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista, kun mieli osoittaa romahtamisen merkkejä ja todellisuus on pelkkä häilyvä varjo.
Enjoy!
- - -
Kolmas (ja viimeinen) kuvailee unettomia öitä, jotka vietin kuunnellen ja katsellen harhoja. Jos uni sattui jostain syystä tulemaan, usein ne olivat painajaisia. Aihe pysyi aina samana.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
