Vihaan elämää
Maailmaa, ihmisiä, kaikkea
Kaikkein eniten itseäni
Ja sitä eläintä, joka elää minussa
Se on ruma
Suorastaan kuvottava
Etenkin sen veri, joka vetää väkivaltaan
Se ei elä
Mutta jos elää, se elää kuollakseen
Tappaakseen
Kostaakseen
Kaikille kaikkea vastaan
Maailma on paha
Onko muka väärin jättää se?
Ei ole
Mutta ennen kuin tajuaa sen,
täytyy saavuttaa elämässään tietty piste
Minä olen jo saavuttanut sen
Kauan sitten
Siksi ihmettelen, miksi vielä olen tässä
Kyllä minä lähden
Lupaan sen
Selite:
Jos jotain runoilijakolleegaa kiinnostaa ihmisen psyykkeen hajoaminen ja ahdistus, tässä olisi oiva esimerkki!
RUUMIINAVAUSPÖYTÄKIRJAt kertoo omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista, kun mieli osoittaa romahtamisen merkkejä ja todellisuus on pelkkä häilyvä varjo.
Enjoy!
- - -
Alkuspiikki joka löytyy myös ensimmäisen osan kuvailusta. Tämä runo kertoo taipumuksesta väkivaltaisuuteen ahdistuksen purkamiseksi. "Eläimellä" kuvataan piilevää halua vahingoittaa, ja jonka vastapainona "lähteminen" kuvaa suojelua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
