no kukapa ei kaipaisi

kaipaanko erämaan raukeaa rauhaa
hiekkadyynien siluettia sinitaivasta 
vasten sokeuttavassa auringonhelossa

kaipaanko istumista sileällä rantakalliolla
etäisellä luodolla jossa taivas kaartuu ylle
kuin kaunein holvi, kuin jumalan katos
suojaten siltä mitä kuvittelet ja jota ei ole

kaipaanko ikimetsään hiihtämään uppolunta
maistelemaan kuusien oksilta vitilunta
tuntien kuinka sitä tipahtelee yläoksilta niskaan
viilentäen, virkistäen kehottaen jatkamaan

kaipaanko sinua, kaipaan tietenkin
vaikka, sinä pysäytit niille sijoille
            silmäni seisahtuivat puolitankoon

mielen hakatessa patarumpuja
käskevästi, hariappaa beibi
hypähdä eteenpäin kuin heinäsirkka

ja jatka olevaisuuttasi
            ei sitä kukaan muukan puolestasi tee