elämä on hengittämistä

anna vielä päivä, parikin
sanoo sairas makuulla
        miksi? kysyy Jumala
'haluaisin vihdoinkin ymmärtää
hengityksen tärkeyden
haluan puuskuttaa, puhallella
vislailla ja luritella
hengitellä pidätellä
vuorovedoin rytmitellä

haluaisin vielä puhaltaa ikkunan huuruun talvella
haluaisin vielä henkäistä voikukan höytäleet ilmaan
haluaisin vielä tuntea herkät kukkien aromit
haluaisin vielä hengittää toisen ihmisen ihollekin

              ja kun aika on haluan sulkea suuni 
              hengittää nenän kautta syvästi sisään
              pidättää ilmaa kunnes se ei enää kulje
              ja siirtyä minne sitten haluatkin

              elämään uutta, raikasta olemassaoloa
              toisella tavalla, toisin keinoin ja hahmoin'

'tyhmänäkö pidät', vastaa Jumala
'en voi sanoa montako päivää, kuukautta, vuotta'
'jotainhan pitää pysyä salassakin -
hengittele rauhassa nyt hetki ja toinenkin - 
en vielä vedä sinua ikuisuuteen
sitä paitsi, enkelit kyllä tekevät sen puolestani,
pitävät käsistä kun hetki koittaa
ja saat aloittaa päättymättömän unimatkan
sinne jonnekin, osoitteeseen jota ei gps tunne
eikä sinne yksikään metsän polku johda
vaikka kuinka etsisit'

ja kas! nousi sairas sijaltaan
avasi ikkunan, kaksikin
hengitti syvään ilman raikkautta
iski silmää kujeillen auringolle
ja kyllä, kyllä se iski takaisin!