missiooni

Kun Franz Listz sävelsi aikoinaan Dante-sinfonian, sai Wagner Listztille vakuutettua, että musiikillisin keinoin voi kuvata Jumalaisesta näytemästä vain Kiirastulen ja Helvetin, koska Paratiisin kuvaamiseen ei ole maailman ihmisillä kykyä eikä tietoa. Se on kaiken kuvaamisen ulkopuolella, sillä jos ihmien kuvaa Paratiisia, se on jo ihmisessä, siis maallisten ilojen puutarha.

Tässä runossa jokin maallisen maailman tuolla puolen oleva on taitavasti ja hienosti ilmaistu ajassa, jota ei ole kalenterissa. Se on maallisen maailman negaatio, musta aukko, joka on läpinäkyvä, loogisen ja konkreettisen maailman ulkopuolella, ja siten sisällämme kuin mikään muu. Runossa se sanotaan, se on aikaan ja paikkaan sitoutumaton, kaiken yläpuolella oleva rakkaus, siis jumala. (Kirjoitin 'jumala' pienellä alkukirjaimella, ettei se liity mihinkään erityiseen uskontoon tai filosofiseen oppiin.)

Minun merkintäni löytyvät kohdalta tuohikuu ja jäniksenpäivä.

Hienoa ajan hallintaa tässä.

Runosi ajan ja ajattomuuden lähteillä, sitä voisi kutsua mystiikaksi. Vaikuttavan koukuttavaa runoutta!

Varsin psykedeelistä. 13. kuukauden 32. päivää ei ole olemassakaan. 

Onneksi on ehkä (luultavasti mitä todennäköisemmin) aikoja joita emme ole keksimällä tuhonneet. Hieno, voimakas runotaituruuden näyte tämä. :)