Usko ja Toivo, kuulkaas nyt

päivä avelee uksiaan
         voi jumalani mikä mainen meininki
ruususen unoset olisivat toivotut
          kun ihminen polttaa, karistaa tuhkat
          sattumanvaraisesti - luomia polttaa!
          kyyneleet sammuttavat pesäkkeet
                   kun kylmyys sytyttää palot
          ihmisen sydämettömyys
          hyper- kyber ja superympäristöissä
          on aina vain vahvempaa
                    hyvyys ei enää etsi omaansa
          rakkauskin toiveunta kertakaikkiaan
niin monella miekka ja säilä
vain harvalla empaatin katse, lämmin käsi ja syli
--
toivo, toivo Toivo, usko, usko Usko!
paratiisi maan päälle rakenna

näinhän sitä komennetaan
            kuin eilistä ei olisikaan