eri historia

Runoilija aquarius

nainen
Julkaistu:
579
Liittynyt: 24.9.2012
Viimeksi paikalla: 9.5.2024 3:47

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kiitos KAIKISTA KOMMENTEISTA sivustolla,
niitä kommentoin ajanpuutteen vuoksi tosi harvoin
mutta - arvostan sitäkin enemmän.

 
Elokuussa -17 ilmestynyt
runokirjani
orvokkini, tummasilmä
sai jatkoa maaliskuussa -18
enkelini, kultasiipi
kirjalla.
tähdet taskuissa
julkaistiin toukokuussa -19

Kaikkien kirjojen kustantaja on
Mediapinta Oy. Antakaa kirjastoonne vinkki niin tilaavat!

Muuten kirjat ovat myynnissä Prisman verkkokaupassa
ja kirjaverkkokaupoissa, Adlibriksellä jne. Ja joissain kirjastoissa
on jo.

 
 
pompejin kujilla
on kuin kuulisi sepän takomiset
on kuin kuulisi jyvämyllyn jauhavan 
siemenet jauhoiksi
kuin näkisi laattamestarit työssään
kiinnittämässä juhlatilojen 
seinille upeita käsinmaalattuja teoksiaan
tai frescomestarit maaväreineen
taikomassa kalkittua pintaa taiteeksi

kuin kuulisi vankkureiden kulkevan
kapeilla kujilla, klonkson-klonkson
kuin näkisi sadeveden virtaamisen katujen
syvennyksissä, jätteitä kuljettaen

kuin olisi hetken siinä elämässä 
pliniuksen oppeja pänttäämässä
kuin olisi orja joka palveli 
kysymyksittä isäntäänsä

kaupungin syke, värit, kylpylät
sen kauneus lumosi paikalla kävijät
ihastuttaen kauppaa käyvät roomalaiset 
--
ja sitten puhui luonto kauhistuttavalla tavalla
kivi- ja tuhkasade ja niiden jälkeen magma
naulitsivat elävät sijoilleen
tukehduttivat, polttivat
ja me lähes pari vuosituhatta myöhemmin
paikalleen kuolleiden kuolinasentoja
valoksissa ihmettelemme, myötäeläen tuskaa
ja kärsimystä kun jumalan koura pyyhkäisi
tappaen, armoa antamatta
--

- pohjoisempana -
me viritimme sianrakkoa ikkunoiksi hirsimajoihin
heimojen taistellessa verissä päin metsästysmaista
- kalevalanlaulu soi -
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Todella vahva ajaton runo.

Täälläkin vaarojen lakia ovat ammoin huuhtoneet merten laineet...
runosi nostaa ajatuksen käsitysten erilaisuudesta, metsäläisestä ja aurinkoisen kulttuurin syvistä vesistä - sosiaalinen paine oli jo varhain olemassa, tuntuu täällä pakkasessa jääräisyys istuu jäyhää jänkää
- ajatuksin puhuttelee historiaa avaava runosi
 
Voimakas runo, hyvä.
Aikakausi ei ole sama kaikille, jos katsomme sitä kulttuurin näkökulmasta.  Se ei ole ollut sitä silloin, eikä nyt, vaikka maailma on pienentynyt ja verkostoitunut. Pompeiji on valokuva menneestä, silloin kun valokuvaa ei oltu vielä keksitty. Kuten valokuva, se on yhtäaikaa totta ja harhaa.  Se on kuin kokisimme ja näkisimme menneen todellisena.  Nykyajan ihmisen kokemus  menneestä on samankaltainen, kuin muusikkojen esitykset vanhasta musiikista. He voivat käyttää esityksissään vanhoja periodisoittimia pyrkien toistamaan aikakauden musiikkia.  Mutta tiedämmekö kuitenkaan, miltä se on silloin syntyaikoinaan kuulostanut.  Siksi tässä runossa on erittäin tärkessä tehtävässä kuin-sana, kuin kuulisimme jä näkisimme.  Runo on uusi todellisuus, ei menneisyyden rekonstrulointi tähän päivään. Ja niinhän sen täytyykin olla, se ei ole kopiointia, vaan taidetta!  Kiitän tästä elävästä taideteoksesta, jonka täältä sain! Hyvää Uutta vuotta!
Kiitos tarkasta ja tärkeästä kommentistasi -
ja, samoin - Hyvää Uutta Vuotta, sanarikasta sellaista!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot