iloa aamuun ja muutenkin

iloa huomeneen on revittävä

vaikka takkuisen lampaan villasta
tai köysikasasta sekavasta

ensin on yritettävä oivaltaa
mikä on valuutta ja mikä on maa
mikä on valetta ja mikä liekään totta
mitkä asiat tulevaan päivään vaikuttaa

sitten kun löytää silmänsä rähmän alta
oma otsakin näyttää kirkkaammalta
ja katse ja sydän, ne lempeämmin havainnoi
kuin äiti teresa joskus taannoin
--
ja kun aamun ensi valo ikkunasta kurkistaa
niin kas, se kaikkea hyvää heijastaa
oranssista karmiiniin kulkee ulkona väriskaala
- luonnon iki-ihana oma draama
juuri ennen kun pakkasukko keppiään heilauttaa
ja kuolema vain hetken kukkineet kukat nuupauttaa

eiköhän juuri siinä, syksyn hehkun keskiössä
aamun allegorinen ilo synny
niin pontevassa talossa kuin pikkuruisessa yksiössä!