the Queen

Olen Dixie - tänään 19 vuotta. Ihmisiässä 92 v.
The Queen. Pyhä Birma.
Annan tunnustusta alamaisilleni: palvelu on pelannut
moitteetta myös ensimmäisen emäntäni pitkälle
reissulle 3 v sitten lähdön jälkeen. Taivasmatkaksi sanovat.
Häntä vieläkin kaipaan, tai siis, lähinnä katkarapuja, joita toi
servetissä joka reissultaan.
Enpä ole ikänäni kissanruokaa syönyt, nautiskelen rauhalliseen
tahtiin hyvin pieneksi pilkottua nautaa, possua, seitä, tonnikalaa,
lisäksi keltuaisia, kevytkermaa ja niin, katkarapuja.
Kissannaksuja syön toki, pitää hammaskiven poissa.
Mutta hiiret ja kaltaisensa, yööök. Kuka viitsii juosta lintujen
perässä, nehän lentävät! Siis vain jotkut barbaarit maalaiskatit.
Toki ulkoilen, hillitysti ja pää pystyssä. Annan emännän pitää
talutushihnaa, vaikka kyllä ihan omillanikin pärjäisin. Saapahan
tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Turkkiani en jaksa enää huoltaa, mutta emäntäni hoitaa sen,
lähes yhtä hyvin kuin itse tapasin tehdä.
Sanovat, että olen arvokkaasti ikääntynyt ja hyvin nuorekas.
Lievää lonkkavaivaa on ja ehkä kuulossa puutteellisuutta, koska
väittävät oman ääneni vahvistuneen, eikä se muuten heikko
desibeleiltään ollut alunperinkään. Mutta muuten en ole lääkäriä
liiemmin tarvinnut. Vihaan kuljetuskoria yli kaiken! Joudun tungetuksi
ahtaaseen tilaan ja ihminen laittaa sinne lelun mukaan. Siis lelun, apua,
kuka voisi siinä ahtaudessa leikkiä?
En pidä hiljaisista huoneista, en pidä siitä, että kun tulee pimeä
niin koko talo hiljenee. Mielestäni on oikein ja kohtuullista saada seuraa
ikävystyneisyyteen juuri silloin ja niinpä kokeilen äänijänteitäni äärimmilleen
emännän korvan juuressa. On hauskaa seurata, kun se herää säpsähtäen.
Lohdutukseksi nuolen sen naamaa, näykin, kehrään kaulalla hetken, niin että se 
rauhoittuu ja voinkin tämän jokaöisen rakkaudenosoituksen jälkeen käydä
itse unosille.
Tämä on tällä viikolla kolmas synttäri tässä talossa! 3 vesimiestä, huooh!
Toivottavasti saan sen huomion minkä ikävuosineni ansaitsen, jottei tarvitse
mieltään osoittaa (voin helposti jättää ruoan lautaselle, voin riipiä huonekalukankaita
ja syödä tulppaaninlehtiä).

Jätän tänään yhdet päikkärit väliin näiden ihmisten syntymäpäivätervehdysten
varalta ja aion vaatia extrasylissäpitämistä, otsa- ja leukarapsutusta.
Kissanminttulelu juhlistaisi päiväni täydelliseksi, saisin sitä pöllytellä ja
näyttää ainekset, mistä tämä kissa on tehty. Ja älkööt kukaan puhuko vanhuksesta!
Miau-miau kaikille t. Dixie