maanantaiaamuflow

onhan se väliin hengästyttänyt
mainen meno
taivaisesta kun ei ollut tietoa
ei pisaran kauneudesta
täydellisestä muodosta
ennenkun se liiskautuu
menopelin lasiin

tai itikka kokiessaan saman kohtalon
väräjävät siivet, läpinäkyvät harsot
poispyyhittävänä läiskänä lasin pinnalla

ei-ei-ei 
ei pitänyt kirjoittaa kurjista kohtaloista
ei edes vesipisaran kauneuden särkymisestä
sen värien katoamisesta
niistä kun se auringonsäteen kohdatessaan
tuotti sateenkaaren väriskaalan heijastumana
katsojan nykivään mykistyneeseen silmään
          silmään joka oli tarkka katsomaan
          ja joskus myös, näkemään
          silmään joka kätkee dilemman
                   on samansuuruinen läpi elämän
                   vaan kykenee aina laajemmin
                   havainnoimaan ja näkemään
                   mitä pidemmälle vankkurit vierivät
                   sen tarkempi on katse, sen syvempi on taito nähdä
                          toisaalta jotkut, niin,
                          jotkut sokeina kulkevat
                          vaikka ovatkin näkevinään
                   jotkut taas, arjessa, ne kusipäät
                   eivät ole tuntevinaan vaikka näkevät
viikko alkaa maanantaiaamusta
kuten nyt
sen kunniaksi
on sadekin lakannut

on aika unohtaa hetkeksi kynä ja tuhrupaperi
pyyhkiä silmistä vanhat ripsarit
poskelta kuvitteellinen kyynel jolla on sadepisaran muoto
- saattaisihan se sokaista auringonsäteen kohdatessaan
                    sitä ei kukaan halua, ei.