pikkuhiljaa

annatko luvan
annatko luvan kuulla lintuja
annatko luvan ihailla kukkia
annatko luvan tehdä toisin kuin itse teit
annatko luvan jatkaa ilman sinua

annatko luvan omaan elämääni
  olethan jo kaukana, näkymättömissä
  vain sydämellä tunnistettavissa
  tuhansin muistoin säilytettävissä

annat luvan, sen tunnistan
  kun kuitenkin elät minussa edelleen
  vaikka ote käsistäni hölleni
  ja äänesi kaiku vähitellen hälveni

rakkautesi lämpö lohduttaa
  äidin ja lapsen yhteys 
  ei milloinkaan katoa
  se taivaan peilistä tuhansin sätein
  lämpöä heijastaa, eteenpäin opastaa