ajatus katoaa vaan sanat eivät

huusin hänelle
viereisen huoneen kaverille

ja taas mennään!
kirjoitellaan vereslihaiset sisukset
näkyviin esille framille 
näyteikkunaan, paperille
ihan mihin vaan
kunhan kirjoitetaan

            vaski kumisee kauempana
            kutsuu kirkkoon kävijöitään
            mummo vetää kirkkohuivin
            yli päänsä, leuan alta solmii

            soljet kengissä loistavat
            kuin suuntaa antavat
            kun osuu niihin taivaan helmi
            auringonsäde toivon luoden

            mummo sokaistuu pikku toviksi
            taivaan kirkkauden pieni palanen
            muistutti siitä että jotain on
            kun nasahtaa kansi lopulta kiinni

toisesta huoneesta kuuluu fellown huudahdus
kirjoittaisinko punarinnan taistelusta
pakkasenpuremasta pikkulinnusta
vaiko ihan vaan, rakkaudesta
           no kirjoita vaikka siitä'
           onhan aihe loputon
punarintahan kuolee
           turha siitä on veivata
           rakkaushan on ikuinen sanotaan
           siitähän mummotkin muistetaan

kukaan ei kysy rakastiko punarinta
taistelija pakkasessa, laulaja nokka huurteessa