sanojen vyöry unettaa

no niin, uusi vuosi taas
uudet alut, kesyttämättömät villeydet
olkoot maastot, olkoot kosket tahi sudet

kaikki lähtee kirjaimesta
kirjaimista vyöryy sana

ja runo. runo imee sanoja
          ensin on kirjain, sana ja houkka
          joka kaivaa sydäntään kuokalla
          sieluaan haravalla
jotta jotain kevennystä tapahtuisi
sanaisen arkun sisältöön
ja sanat alkaisivat elää säntillisesti
          oiiih, ne lisääntyvät, ei jaksa
---
hän painaa pään tyynyyn 
ja uneksii kevyistä pöydistä
ensi vuoteen kenties