mustaakin mustempi
pimeys
tikittävät tunnit kellossa
aika valuu
pimeys
se syö ja syö ja syö
en tunne enää itseäni
et tuntisi sinäkään
viimeisen huudon myötä
valo
olen kirkkauden saartama
siunattu hiljaisuus
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, koskettava runo.