Aika on pysähtynyt
kaappikellossa ei ole
viisareita
se tikittää olematonta
aikaa
Ihmisten ajatus ei ole
kasvanut ajassa
vaan jokainen ele
jokainen tapa
on jäänne vuosikymmenien
päästä
Kun he puhuvat
heidän äänensävyissä
on kolkko kaiku menneisyydestä
Etsin kylmien silmien
katseesta lämpöä
hymyä kivettyneiltä
kasvoilta
Suuren salin kaksi
hevosta seisovat
uljaina ilman jalkoja
Henkisiä vilunväreitä
myötätunnon möykky
oksennuspallona
kaihertaa kurkussa
Kylmyys kietoo
otteeseensa järjenäänen
joka kehottaa pakenemaan
ehkä joku tulevaisuudesta
astuu tänne
ja näkee minut
lähtövalmiina
hevosen selässä
tähän ajattomaan aikaan
jumiutuneena
kaappikellossa ei ole
viisareita
se tikittää olematonta
aikaa
Ihmisten ajatus ei ole
kasvanut ajassa
vaan jokainen ele
jokainen tapa
on jäänne vuosikymmenien
päästä
Kun he puhuvat
heidän äänensävyissä
on kolkko kaiku menneisyydestä
Etsin kylmien silmien
katseesta lämpöä
hymyä kivettyneiltä
kasvoilta
Suuren salin kaksi
hevosta seisovat
uljaina ilman jalkoja
Henkisiä vilunväreitä
myötätunnon möykky
oksennuspallona
kaihertaa kurkussa
Kylmyys kietoo
otteeseensa järjenäänen
joka kehottaa pakenemaan
ehkä joku tulevaisuudesta
astuu tänne
ja näkee minut
lähtövalmiina
hevosen selässä
tähän ajattomaan aikaan
jumiutuneena
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut