Mannerjää murtuu, katse kantautuu kaukaisuuteen
Jättäen kauneuden kai ikuisuuteen
Sotkien mielenharjanteen maisemaa,
tehden siitä asiaa, joka käsivarttasi paleltaa
Saa tuntumaan kylmän, kosketuksen ensimmäisen
Samantien jättämään tuskaisan jäähyväisen
Taivaanportit kolisee, kun tuska jokena virtaa,
ei pysy alla jalan maanpinta
vaan lentää hiljaa pois
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
haikean kaihoisa runo, kauniisti runoiltu
Taidokkaasti luotu vahvaa tunnelmaa
Sivut