Vailla usvaa tuuduttaa,
tuskaan tuntemattomaan
Kohti valoa, aurinkoon
hauras henki havahtukoon
Tuikkiva tähdenvirne,
kepeys ihmisen
karkaa päälle pilvien
Aistitko jo huomisen,
uuden luomisen
mielelläsi
Taivaltaen talvessa,
avarassa hangessa
sydän pakahtuu
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pakkanen ja lumi
tähtisen taivaan kylmä sini
huomenna jo pidempi päivä
vauhdilla kohti kevät
utuisesti kaamosväsymystä taakse katsoen
huomenna jo!
Hienosti kirjoitettu pyhästä, hyvästä ja niin monille kauniistra, talvisesta vuodenajan alusta.
Tykkäilen kovasti runosi kerronnasta.
Minä vaan tykkään sanojen polveilusta. Näin. =)
Onpa Raikas runo!
"Tuikkiva tähdenvirne"
maanmainio kielikuva <3
Tässä on myös Uuden Vuoden henkäilyä,
taakse jäi Vanha Vuosi, sen usvainen muisto.
Hyvää Uutta Vuotta!
Huuuimaa kerrontaa, jätti ihan tosi ihanan fiiliksen - sellasen odottavan ja optimistisen, tekis mieli mennä vähän pakkasyöhön käppäilemään.. Tuo "tähdenvirne" on mun ehdoton lempparisana-asia ikuisuuksiin!
Sivut