rakkaus askartelee painolastista paperienkeleitä
miten, missä ja milloin?
sitä emme tiedä
vaan silti sinä voit olla siellä
hiljaa leijailee lumihiutaleiden seassa
kuuntelen, katselen
väärässä paikassa?
edes olemassa?
täällä anelen
olisiko se keskiviikko?
kun hiljaisuus on hengitys?
kun hetki on yhtä kuin unohdus
yksi liike lupaus
et tiennyt, en nukkunut
ison miehen kömpelöön käteen
älä purista, älä hajota
älä tätä, älä tänään
pieni pistelevä pakkanen
niin lämpöinen
ei uusia vastauksia
paljon ihania ajatuksia
paperienkeli on kotona
tämä on meidän maa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runossasi on lämmintä, hellää tunnelmaa ja aitoutta. Pidän.