Veit multa kaiken,
haaveet, toiveet, unelmat.
Veit lämmön sylistäin,
veit sielun sisältäin.
Veit turvan, uskon,
veit itses, sen tärkeimmän.
Olit ainut, rakkaani,
toit toivon elämääni.
Sait kaiken minkä pystyin antamaan, enemmän.
Sekunnissa sait kaiken rikki menemään,
toivon, haaveet, uskon elämään.
Et säälinyt, et selittänyt,
et tuskalta säästänyt.
En pysty enää tuntemaan,
en kehenkään luottamaan.
Sanon itselleni: selviän!
Mutta en usko siihen,
siis murenen, häviän...
Selite:
Jos menettää jotain mitä rakastaa,
eikä itseään pysty enää vahvaks tuntemaan.
Silloin sanat katoaa,
ja itkuun tunteet tahtoo hukuttaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lisäsin suosikeihin.
Tämä kosketti tosi syvältä. Valtava tunne. Sekä runossa, että minulla nyt.
Lisäsin suosikeihin.
Tämä kosketti tosi syvältä. Valtava tunne. Sekä runossa, että minulla nyt.