Orionin kanssa ennen kuljin, poikki tähti taivaan.
Olin hänen kilpensä, kuutamon säteistä taottu.
kunnes kohtasin Siriuksen pojan, sinisilmäisen.
Murruin ja hajosin, palasiksi pieniksi.
Rakastuneena muutuin neidoksi nuoreksi.
Olinhan kuutoma kuningattaren tytär,
käsi luvattu jo toisaalle, Orionille.
Voisinko perääntyä, voisinko kavahtaa?
Mutta käärmemäinen suusi, sanoilla piiskasi.
Orionin ja Siriuksen pojan taistoon vei.
Tähtitaivaan poikki, minut heitettiin.
Rangaistukseksi skorpioniksi muutettiin,
kauaksi teistä molemmista, toiselle puolelle.
Myrkyllä valeltiin sydämeni, tunteita tapettiin.
Mutta sinä, Siriuksen poika, aistin sinut edelleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea avaruudellinen runo