Unohduin varjoihin jotka kapenivat ympärilläni.. Makoilin sängyssäni vilkuillen välillä kelloa, se oli vasta kolme, yritin sulkea silmäni, mutta samantien tunsin katseen, avasin jälleen silmäni.. Mutta näin seinillä vain varjot jotka tulivat sädekaihtimien takaa loistavista valoista ja puunoksista.
En ollut varma milloin viimeksi olen tuntenut tällaisen tunteen. Kylmät väreet kiirivät selkäpiitäni, käänsin kylkeä . Yritin laskea lampaita ja nukahtaa, mutta uni oli kadonnut. En ollut aikoihin nukkunut näin huonosti, hetken ajan olin nukkunut tai ainakin kuvitellut nukahtaneeni. Mutta tämä tunne saa minut vainoharhaiseksi, miksi? Käännyin takaisin selälleni ja katselin varjoja jotka keinuivat aavemaisesti katossa ja seinissä, ulkona tuuli..
Huokaisin ja nousin istumaan. Tuijotin omia polviani, olin uupunut. Mikä tämä tunne on? vedän syvään henkeä ja tunnen kuinka kylmä sormi vetää selkääni pitkin viivaa. Jähmetyn kauhusta, kuitenkin yritän vaistomaisesti kääntyä katsomaan taakseni, mutten pysty liikahtamaan. Olen jumissa omassa kehossani, mikään lihas ei liiku, en kuule edes omaa hengitystäni enää.. Mitä tapahtuu? Olenko kuollut?
Kuulen raahautuvan äänen lähestyvän minua, se kiertää sängyn toiselle puolelle minun eteeni. Kylmät sormet nostavat leukaani ylöspäin ja puhaltavat minun huulilleni kylmän viiman, joka palelluttaa huuleni. "olenko kuollut??" kysyn viimeisen kerran.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
