Painajainen

Kuljen kirottua polkua.
Tiedän sen mutta,
silti vain jatkan.

En voi keskeyttää matkaani,
koska tämä on kohtaloni.

Polun päässä on jotain,
suurta ja pelottavaa.

Haluaisin kääntyä,
mutta kiusaus on liian suuri..

Kaukana näkyy himmeää valoa.

Alan juosta.
Kun saavun perille,
näen mitä hirvittävimpiä asioita.

Nopeasti käännyn ja lähden juoksuun.
Takaraivooni osuu jokin,
menetän tajuntani,
enkä enää herää.

Joku tai jokin ei ilmeisesti halunnut minun lähtevän.>