Kuka meidän ajan laskee
Illan tunnit niin nopeesti kulkee
Kenties joku elämämme kelloo kovemmin polkee
Kuinka kehtaa olla taatolle noin julkee
Nuorena sai elää pitkiä kesiä
Nyt taitaa enää vaan auringossa iho kesiä
Huppu päässä polkee torilta mansikoita hakeen
karkoittaa niillä elämän ehtoon murheen
Elämässään onneakin sai kantaa
Rakkauttaan lähimmilleen sai antaa
Vaan yksin nyt on viime hetkillään
Kiire vaan on hänenkin miniällään
Ei muista he enää viimeisenä jouluna vanhaa taatoo
Taas kaataa hän purkista vanhaa maitoo
Katsoo ikkunaan ja luulee sukulaisten saapuvan
Illalla oottaa uuden elämän aamun palaavan
Päivät viimeiset hänen menee nuoruuden unessa
On hän siinä sankari urheilujuhlassa suuressa
Arkkunsa hänen kerran peityy kukkiin
Miksei kukaan ennemmin tarttunut hänen käsiin
Älkööt me vanhuksia yksin jätetä
Heidän suurta sydäntä näin petetä
Kaikilla on meillä ees elämän ehtoo
Toivot varmaan, et joku suakin kantoo
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut