Elämään tarttuneella aikaa henkäys huomiseen
Kuun valo. Ihminen koko yön valvoneen
Ei osaa hän ottaa kiinni rakkauteen
Pyörii kasarmissaan taas aamukuuteen
Menneet ajat ei häntä jätä rauhaan
Tie pitkä kenties vielä Valhallaan
Soturin tie niin arvaamaton
Ei ees rakkaus koskaan arveton
On kastanut miekan punaiseen
Sodan kutsun jälleen kuulee
Ei tiedä mistä taas tuulee
Johtajat keksineet sodan tän
Ajatko nää on jo tuomiopäivän
Pimeys vallan taas ottaa
Kunnes armon päivä koittaa
Ei kuolemattomia oo johtajatkaan
Eivät pääse kerran karkuun luojaltaan
Ei meiltä jotka pakotti sotaan
Huominen olkoon valkea yllä aamukuuden
Koetkoon kerran suuret oman julmuuden
Viimein päivänsä voimattomuuden
Maailmanrauhaan matka pitkä on
Mut ei oo sen merkki arvoton
Antais kaikille viimein levon
Ei ois niin monel kainalos häntä revon
Huomiseen maailman kansat viel uskokoon
Uskoo meihin rauhattomiin valakoon
Ei yksin voi rauhankyyhky lentää vapauteen
Parvessa ne ilolla suuntaa tulevaisuuteen
Sodan kutsun jälleen kuulee
Ei tiedä mistä taas tuulee
Johtajat keksineet sodan tän
Ajatko nää on jo tuomiopäivän
Pimeys vallan taas ottaa
Kunnes armon päivä koittaa
Ei kuolemattomia oo johtajatkaan
Eivät pääse kerran karkuun luojaltaan
Ei meiltä jotka pakotti sotaan
Huominen olkoon valkea yllä aamukuuden
Koetkoon kerran suuret oman julmuuden
Viimein päivänsä voimattomuuden
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut