Kulmapöydässään istuu aivan yksin
Tuntee sisältään nousevan myrskyn
Yöhön hän nyt vaeltamaan lähtee
Murtuu hänen sydämensä täysikuun aikaan
Mitä maailma häneltä kerran vaatikaan
Nimensä hänen kerran häpäistiin
Syytön tuomittiin selliin riutumaan
Hänet hulluksi leimattiin.
Nyt juoksee pakoon maailman kieroutta
Sisällään paljon vihaa, mut myös rakkautta
Rakkaansa hän tuomiossaan menetti
Nyt on rinnallaan enää surun lähetti
Kunpa vois rakkaansa uudelleen rinnalleen saada
ja ryntäis silloin luokseen rakkauden armaada.
Nyt kulkurina tässä maassaan kulkee
Tarinat rakkaudestaan sisälleen sulkee
Paikan yöksi löytää ladoista Pohjanmaan
Jäi tänne lakeuden maita kulkemaan
Puukon vetää tupestaan ja veistää tikun
Ansallaan jäniksen pyysi. Onko ateria viimeinen.
Onko menetetty hänen huominen.
Vaan haluu uskoo. et viel syyttömyytensä todistaa
Silloin petturiserkun käsiä helyt koristaa
Vei valheilla hänen vaimonsa ja isän miehen tappoi
Todisteet viittas syyllisyyteen pojan.
Joka kastees sai nimekseen Jan.
Nyt puukolla päättää tehä iskun viimeisen
Antaa serkulle petolliselle opetuksen
Ostaa rahoilla viimesillä vanhan Nokian
Päättää serkultaan saada siihen totuuden sanan
Ottaa tämän vankikseen. Sanoo, et loppus on,
jos et totuut kerro...
Viimein petturin sydän murtuu
ja hän tunnustamaan sortuu..
Samalla vaimonsa saliin saapuu
ja sanat miehensä kuulee
Saa naiselta läpsyn huuleen
Nainen katuu, et ei rakkaintaan uskonut
Oli hän vääryyden keikarin valinnut.
Kysyy mieheltä. Voitko anteeksi antaa.
Lupaan sua loppuelämän kantaa.
Mies ottaa vastaan sydämen katuvan
Asuttaa he jälleen yhdes lakeuden punaisen tuvan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Asiallista työtä.
Sivut