Kuolema ja pelko niin lähellä toisiaan
Panin toiveeni mustaan rasiaan
Oi jospa syvät veet jäis taa
Mua vielä kerran loiste kantaa
On tänään pakko tarttua tuohon toiveeseen
Ehkä käyn siloin eloissain onneen
Vereni on sakeaa ja
saa kieleni maistaa makeaa
Uni on kaunista, kun se on sikeää
Et kuuntele enää ääntä ilkeää
Joka sun pään sisällä kuuluu
Annat kaiken pahan pois valuu
Haluun pelon kauas pois
Silloin taas nauttia vois
Kun uneton aamuyön
Voisinpa viimein unohtaa työn
Tänään taas kokoon palasii
Pääni kuin särkynyttä lasii
Valveunessa yöni harhailin
Saisinpa viimein maailmalta halin
Uni on kaunista, kun se on sikeää
Päivin kaiken tehdä kerkeää
Ei tarvitse yöllä silloin pohtii
On työssäis sitä tuttuu puhtii
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut