En voi enää unohtaa
Onnesta voimme hohtaa
Vaik en tanssin saloja osaa
Haluun sua silti salaa
Nuottikorvani ei rytmiä tunne
Vaan on sydämmessäni enne
Rakkaus onhan enemmän
Siks kirjoitan tän kirjelmän
Olen runoilija ilman säveltä
Tuntee jo moni mut nimeltä
Sanoja osaan peräkkäin laittaa
Matkaa uskossa täällä taittaa
Olen yksin oppinut olemaan
Vaan kaikki kii oon laittanut unelmaan
Pääsen helpolla tunnelmaan
jossa värit peittää tän maan
Sanojen kauneus se intohimoni
Niistä voi hurmaantua niin moni
Niin ne tääl mua mentoroi
Etäisyyden rakkauteeni kiinni kuroi
Rakkauteen on niin helppo särkyä
Voi se joskus vain hetken välkkyä
Arjen tullessa vastaan
Saa se monet luovuttamaan
Vaan sanoihin oon oppinut luottamaan
Niitä äärel koneen tuottamaan
Yksinäisyys on mielentilani vaan
Tervetuloa sydäntäni koskettamaan.
Olen runoilija ilman säveltä
Tuntee jo moni mut nimeltä
Sanoja osaan peräkkäin laittaa
Matkaa uskossa täällä taittaa
Olen yksin oppinut olemaan
Vaan kaikki kii oon laittanut unelmaan
Pääsen helpolla tunnelmaan
jossa värit peittää tän maan
Olen runoilija ilman säveltä
Tuntee jo moni mut nimeltä
Sanoja osaan peräkkäin laittaa
Matkaa uskossa täällä taittaa
Olen yksin oppinut olemaan
Vaan kaikki kii oon laittanut unelmaan
Pääsen helpolla tunnelmaan
jossa värit peittää tän maan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut