Muisti ja unettomuus

Yhä katoava muistini
Kenties viimeiset järjenpäiväni
Mitä mielessä muistisairaan
Eksyykö huomenna ja kävelee harhaan
Unet usein aamuyöstä loppuu
Siihen viimeiseen onnenpisaraanko tarttuu
Kun näin nykyään itseensä usein turhautuu

Vaikka tää on monelle perheelle arkee
On silti itsensä vaikee haamuna näkee
Tänään haluun mä vaan kirjoittaa
Sopukoissa sisimpäni vaeltaa
Toivottavasti lahja tää ei katoo
Ei ilman sitä oo mulla elon valoo

Ei itku ja nauru enää niin helpolla tuu
Tuntuu, et kaikki tunteet vaan tasaantuu
Unettomuuden jättämää harhakuvaa
Onko loppuelämäni vain valekuvaa
Onneksi oon pienen avun löytänyt
Vaik niin usein itseni yksin jättänyt

Työkuormaa joskus niin vaikee kantaa
Vaan haluun viel tänne jotain antaa
Liikaa infoo joka puolelta nykyisin
Pystyy käsitteleen sen kaiken niin harvoin
Jokainen meistä omal taval tuomitaan
Vaan harvoin enää rauhalle arvo annetaan