kuulenko minä edes tuota,
kuiskausta joltain suuremmalta,
ikävästä sanat toistavat,
pyytävät luokseen palaamaan,
minä odotan jotain muuta,
suurta ihmettä, elämän pisaroita,
en tahdo pysähtyä itkemään,
tuskan kätken sisälle ja hautaan,
hymyllä peitän haavat,
eikä kukaan huomaa,
olen yhtä olematon haavojeni kanssa,
he sokeuttavat silmänsä todellisuudelta,
Jos joku kysyisi miten jaksan,
tietäisivät kaikki miten eksyin,
ei opetettu koskaan anteeksi antamaan,
ehkä nyt kuulen sen,
pienen hennon äänen, kuiskauksen,
nyt mä vihdoin tiedän sen,
koittaa aamu huomennakin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä