rakkaus leviää mailtani mun
kentien löytää luokse uskotun
silittäen kertoo aamun nousevan taas
itse en katso, tyydyn pakenemaan
kesän heinä kasvaa, pian kuolee pois
toivon ystäväni, se sulle helpotusta tois
anna anteeksi mieleni, mä pystynyt en
kuin heinäni niittää suruuni tukehtuen
maani kun pellon laidalla näät
se on kuva vaatimatonta elämää
minä kaukaa katson heinän kuihtuvan pois
anteeksi pyydän
kunpa rakkauden maa taas kasvaa vois
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


