Olitko ystäväni?

Me oltiin tunnettu 7 vuotta
siihen on mahtunut paljon vastoinkäymisiä
silti pysyttiin kavereina
vähä ennen kuin muutin lapualle
meidän ystävyys alkoi edetä pidemmälle
me alettiin näkemään joka päivä
muistan vielä ne hetket kun ekan kerran tavattiin
jännitin tosi paljon meidän näkemistä
kun sä olit mun edessä
tunsin perhosia vatsassa 
Ekan kerran kun tunsin sun kosketuksen,
tuoksun, läheisyyden, lämmin ihosi, 
en halunnut päästää irti
kun suutelit mua ekan kerran
tunsin, että olen taivaassa
en tarvinnut mitään muuta nii paljon kuin sua
se tuntui nii ihanalta ihan kuin se olisi ollut unta
Istuin sun pyörän kyydissä, esittelit minut muille
oltiin kahden sun huoneessa
halusin sun vierees nukahtaa
sun vierestä kun heräsin vaikka en ollut yötä
en malttanut siitä lähteä
aina kun piti lähtee takaisin se tuntui kivuliaalta
Nii kauan kuin se onnellisuus kesti
Kunnes ero koitti nii koitti mun maailmanloppuni
siellä olin pitkään syvällä pohjassa
Muistan kun tulin sua kattoo osastolle
muistan vielä mitä tapahtui
olin surullinen kun se jäi siihen
tuntui kuin olisit repinyt minut kahti
Kaveruus kuitenki jatkui
mutta emme pitäneet paljoo yhteyttä
kunnes pidettiin aktiivisesti yhteyttä
soitin sulle monen vuoden tauon jälkeen
muistan vielä ne sanat mitä sanoit minulle
molemmilla on nyt vaikeeta
mutta tarvitsemme toisiamme
toistemme tukea, turvaa, 
kuuntelua, ystävää
et enää vastannu puheluihin 
menin hajalle
tuli sanottua rumasti
säkin varmaan ajattelet 
että olisit voinu tehdä jotain toisin
mä en ainakaa halunnu sua menettää
on vain vaikeeta tiedät kyllä missä
haluaisin olla sun tukena
mut jos et anna vaan työnnät mua pois
se tuntuu tosi pahalta kun torjut minut
sä et kuule kun mä huudan
sä et tunne kun mä kärsin
sä et nää kun mä kärsin
sä et haluu tajuta kuinka kärsin
haluan auttaa sua
haluun tukee sua
haluun kuulla sinusta
anna mun auttaa
anteeksi kaikesta sanoista ja teoista
toivottavasti säkin pyydät anteeksi 
toivon että jonain päivänä voitas olla taas ystäviä