Kuolemalle annoit jo käpälää
Minua silmiin tuijotit
anoen
Koetin olla itkemättä
ettet hätäänny
Näytit niin säälivältä
kun näit tuskani
Kuiskasin hörökorvaasi
Sinä paranet.
Ihan varmasti.
Et jaksanut enää häntääsikään heilauttaa
Toivoin vain
että voisin jotenkin auttaa
Joka kerta kun jonkun kuulin ohi huoneen kulkevan
pelkäsin hänen tulevan minulle kertomaan
sinun ikiunta nukkuvan
Kyyneleissäni kylvin
En halunnut luopua niin nuoresta, onnellisesta
Yhdestä rakkaimmista olennoista
Mutta unissani näin
miten ihmiset lahjoittivat rahaa
että paranet
Ja aamulla
tiesin sen
Sinä tulet kuntoon!
Näin väsyneen riemusi
Kuivanneet kyyneleeni
vaihdoit pusuihin
Kurkkuani kuristaa
Tämä onnentunne
Olet elossa
Olen veloissa
takiasi
Mutta olet kanssani
ja paranet joka hetki.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
syvää rakkautta lemmikkiin
Koskettava runo.