Yhteenveto

Vieraassa kaupungissa
vieraassa sängyssä
vieraan ilmapiirin ympäröimänä

puristun kasaan
en saa henkeä

ajatukseni juoksevat
en saa niitä pysähtymään

sydäntäni polttaa
pulssini on kiihtynyt

en saa henkeä

Kadotan hetkeksi itseni
olinpaikkani
raajani

löydän itseni vieraan kylpyhuoneen lattialta
itken silmäni turvonneiksi
sydämeni tulehtuneeksi

Tärisen pimeässä
vieraassa huoneessa
vieraassa kaupungissa
vieraantuneena itsestäni

ainoa mitä päässäni pyörii
jatkuvalla syötöllä

olet sinä
aina ja vain sinä

En tiedä mitä olen unohtanut käsitellä
itseni kanssa

en tiedä miksi en saa sinulta rauhaa

Muistan sinut hetkessä liian kirkkaasti
liian kivuliaasti

muistan kaikki onnelliset hetket
kuin olisit maanpäällinen enkelini

muistan sinut, minut, meidät yhdessä

muistan trooppisen ilmaston
kehojemme liimantuneena yhteen

muistan silmiesi syvyyden ja muistan hetken
jota en koskaan unohda

en tiedä onko kauniimpaa
kuin kaksi kyynelehtivää

onnesta
surusta
tuskasta
mitä väliä

Hetkessä muistan sinut liian kirkkaasti
liian kivuliaasti

muistan elävästi miltä käsivartesi tuntuvat
miltä huulesi tuntuvat

miten mikään ei ole samaan aikaan
tehnyt minua niin onnelliseksi
ja niin onnettomaksi

Muistan liian kirkkaasti kaikki kauniit sanasi
kuin asuisit kultakehyksien sisällä

kuin pahuus ei koskaan olisi koskettanut sinua

Olet maanpäällinen enkelini
palvon sinua taas yhden yön

kunnes aamulla muistan sinut
liian kirkkaasti

liian raadollisesti

Muistan itseni parvekkeesi kaiteella
viidennen kerroksen ikkunalaudalla

Mechelininkadulla
jossa liikenne on pysäyttämätön

muistan itseni kylpyhuoneessa
raidottamassa itseäni

muistan sinut kylpyhuoneessa
yrittämässä tyhjentää lääkevarastosi

muistan huolen
kivun
surun
tuskan ja rakkauden

kaiken yhtäaikaa

Ja se on sitä mitä me olimme