Nimetön

Langat ohenevat
haurastuvat
on vain hetkistä kiinni kun ne napsahtavat poikki

kaikesta vahvuudesta
periksiantamattomuudesta
taistelutahdosta huolimatta

minä menetän otteen itsestäni
siirrän valtani toisaalle
siirrän vastuun muiden taakaksi

valkoisiin lakanoihin valkoisiin huoneisiin
valkoisiin pillereihin punavalkoisiin ranteisiin

Kunnes löydän taas taistelutahtoni
vahvan puolen itsessäni

yhä enemmän joudun kaivelemaan sitä itsestäni
yhä enemmän menetän siihen uskoni

yhä enemmän sinä vain pakenet minua
ja samalla pakenen minäkin

yhä enemmän sinä muutat minua arvottomaksi
teet tunteeni rumiksi

minusta myrkkyä

enkä minä haluaisi mitään muuta maailmassa yhtä paljon

kuin olla sinulle olemassa