Hän muistaa kuinka nauroit
tulevaisuuden lauluja lauloit
syksy hiipi ilmaan hiljaa
pojan keuhkot huusi ilmaa
jossa sun tuoksuas ei oo
Omenapuiden alla silloin
opettelitte rakkautta illoin
kaksi niin erilaista maan lasta
ja molemmat juuri lapsia vasta
vaikka hengitykset syvenee
Sä muistat kuinka haaveet täytti
onni, ikuisuus, sille tulevaisuus näytti
mutta kesä syksyyn vaihtuu
päivät vaikeammiksi taittuu
kun pojan nimeä maailma huutaa
Ja se muisto päivän viimeisen,
"jos voisin, mä lähtis en",
mutta maailma kuiskailee
kutsuu tanssiin, kiireeseen
lopulta säkin löysit rakkauden
haaveilemas tulevaisuuden
vaikka salassa kaipaat kai
Koska annoit kerran jo kaiken.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
