Sinä istuit siinä hymyillen,
vaikka laittalla oli pölyä,
sinä hymyilit ja sanoit
että nyt oli aika mennä.
Ja niin sinä katosit kauas,
poissa olit vuosia kerrallaan,
välillä koputit puista ovea,
ja istuit pölyssä hymyillen.
Vuodet ohittivat minua virtana,
joku muu kävi lattialle istumaan,
hän ei koskaan hymyillyt,
eikä koskaan sanonut hyvästi.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
