Laura kertoi sille kerran,
että pelkäisi pimeää,
jos ei tuntisi kieliä,
joita tyhjät portit kuiskii.
Laura suuteli sitä kerran,
hävisi puna huulista,
se hyräili hieman,
mutta hetken liian myöhään.
Lauran menetti se kerran,
oli sekunteja myöhässä,
junasta pohjoiseen,
jonka ikkunasta Laura hymyili.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kromopsia | Vieläkin | 20.2.2012 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Me kaksi. | 15.1.2012 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Kun eksyn | 15.1.2012 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Aika | 25.12.2011 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Ensirakkaus | 23.12.2011 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Aikaa | 22.12.2011 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Kauan sitten | 22.12.2011 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Se ja Laura. | 22.12.2011 | 2 | Runo |
| Kromopsia | Nimetön | 22.12.2011 | 0 | Runo |
| Kromopsia | Nimetön | 19.12.2011 | 0 | Runo |
Kommentit
Jännittävä runo. Mielenkiintoinen valinta kertoa runo kolmannen osapuolen näkökulmasta. Pidän siitä.
niin pienestä voi olla kaikki kiinni jos ajoitus on väärä, niin se menee..