Minun elämän matkani

Ulkona pakastaa.
Nostan käsilläni
pienen lumikinoksen
kämmenelleni ja
heitän sen ilmaan.

"Sataa lunta."

Hymy nousee huulilleni
ja otan askeleen kohti
tulevaisuutta.
Joksus pysähdyn ja katson taakseni,
menneisyyteen.
Hymyilen yhä, koska minusta
sinä olit hyvä ystävä.

Joskus asiat eivät mene niin kuin haluaa.
Sen olen oppinut kauan aikaa
sitten, mutta se silti satuttaa sydäntäni.

Vaikka ystäville tulee riitoja,
on tärkeintä antaa anteeksi.
Se pitää meidät kaikki yhdessä ja
valmiina auttamaan toista.

Silti jatkan matkaani
niin pitkälle kunnes
aikani koittaa poistua
tästä elämästä.

Tuo matka pitää sisällään vielä
monta seikkailua.