Kesäyön unelmat, aamuaurinko.

Runoilija amap

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 6.3.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Uneliaita ajatuksiaan ylös kirjaava, lepakoksi haukuttava, joka hymyillen ratsastaa valkealla ratsullaan kesäsateen ropistessa.
 

Kuin luistelijan tanssi on terän liike, kuin soljuva helminauha sen aikaansaama teksti nuhruisella paperilla, jonka päälle oli hieman ruskeaa kahvia läikkynyt. Tummaa ja niin kovin sotkevaa - hihan ei tarvinut kuin hieman koskettaa kaunolla kirjoitettua tekstiä, kun se jo levisi entistä suttuisemman oloiseksi.

Ranteen liike pysähtyy hetkeksi, kuin hetkeksi harkitsemaan, uskaltaako jatkaa eteenpäin. Sormet puista vartta vasten painautuen jatkuu kuitenkin pyörivä liike, saaden aikaan niin kauniita sanoja, joita suomenkieli vain pitää sisällään. Kynän terä kirjasi ylös paperille kaikkia niitä sanoja, jotka kauniisti ilmassa sointuivat, muistoja vuosien takaa herättivät ja hymyn huulille nostattivat. Hallayö, aamuaurinko. Kesäyön unelmat, untuvatäkki, varpushaukka, kristallinkirkkaus. Revontanssi ja Sydänyö.

Niin kirjoittaja sanoja asetteli, perätysten kirjasi, kunnes viimein lopetti ja antoi katseensa tekstiään läpi käydä. Kasvojaan puistaen ja raskaasti huokaisten joutui hän kuitenkin myöntämään epäonnistumisensa. Kirjoittaja oli pyrkinyt kirjoittamaan jotain niin suurta, ihanaa ja väreitä herättävää, joka piristäisi synkimmänkin mielen ja valaisi harmaata kaupunkilaisidylliä. Hän oli yrittänyt kahlita kaikkien tietämiensä sanojen utuisen sulokkuuden, mutta oli epäonnistunut. Tulokseksi hän sai vain luettelon, joka hänen runoilijaystävien mukaan näytti enemmän lukiopojan muistiinpanoilta, joista ei olisi mitään hyötyä myöhemmin kokeeseen lukiessa.

Päässään kirjoittaja tunsi, kuinka tuhannet ajatukset, miljoonat kehittyvät ideanpoikaset ja lukemattomat miljööt ja henkilökuvaukset liihottivat ympäriinsä. Hän tiesi niin monta aihepiirtä, tunsi suurta tarvetta kirjoittaa sanoja monia tunnetiloja koskien, mutta mitään ei silti aikaan saanut. Vain luettelon kauniita sanoja, jotka luontoon, ajatuksiin tai ihmisiin liittyivät. Sosiaalinen, marttyyrikuolema, Kaikkivaltias, läheisyydentunne.

Hän nostaa kynän jälleen ilmaan, mutta laskee sen alas uudestaan. Hän antaa katseensa läpikäydä hiljaista huonettaan, korvien kuunnella vaimeiden vesipisaroiden kuiskutusta ja sormien koskettaa kananlihalle noussutta ihoaan. Hän kuuli mielessään pehmeät sanat ja muisti, miltä tuntuikaan se väreilevä tunne sisimmässä, kun joku laski itsensä ruumistaan vasten ja huulillaan kiusoitellen hipaisi.

Kirjoittaja painaa vaiti pöytälamppunsa valon kiinni, kun viimeisen kerran vilkaisee suttuista paperia puisella pöydän pinnalla, ennenkuin nousee jaloilleen ja poistuu huoneestaan käytävän kelmeään valoon.

Ikäväntunne. Helkkyvä. Rakkaudentunnustus.

Selite: 
En ollut ihan parhaimmillani tätä kirjoittaessani, annoin tekstin vain tulla. Pää väsynyt itkusta ja murheesta. Ihan kivaa oli silti ~
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot