Istumme kahvilassa
(Tiedäthän sen paikan
Pihlajapuiston vieressä)
Siellä aurinko paistaa aina
ja suru on suljetuissa
taskuissa.
Nauru kaikuu vain niiden korvissa
joille se on tarkoitettukin
(Naapurin pojat eivät sitä koskaan
kuule
hämärässä nurkassaan
suljettu mieli)
Siemaisemme kahvia pitkin kulauksin
Nauramme kermaviiksillemme
ja pyyhimme ne
pois toistemme kasvoilta
Annetaanhan tämän jatkua?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
