Sydän oliko jäässä,
harmauden takana ajatus.
Oli vuosien autius,
paino elämän.
Sänkipellot usvaiset,
aurinko huurteisilla, keltaisilla lehdillä.
Rannalla hiljainen helinä,
riitteisen yön sylistä.
Mihin kaipaus mielen vei,
sykkivänä sydämeen kirjoutunut elämä.
Edessä hahmo etääntyvä,
kosketus lämmin muistona ihosi.
Kätkeäkö kyyneleet,
unohtaako sydämessä hiipuva tuli.
Painavana, niin painavana,
sydämeen kirjoutunut elämä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva tunne sanoillasi,upea runo!