Varpusen pyrstö maalaa sateenkaarelle siltaa.
Taivas tervehtii myöhään heränneitä.
Matalapaine että korkeapaine,
taivasta halkovat.
Aurinko käänsi kasvonsa,
sinä iltana kun sanat eivät löytäneet suutani.
Piilotan uusien, sekä vanhojen rupien
panssaroimat rystyseni, alle tyynyliinan jonka
taivaan tähti minulle lahjoitti.
Vesikauhuiset koirat haukkuivat ympärilläsi,
et kai nukkua uskaltaisi.
Olisin sinua halunnut suojella, ajoin jopa koirat pois.
Mutta minä olin villi, sekä sivistymätön harmaakarhu
jota taivaan tähtöset säikkyvät
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sinunkin mielessäsi tänään karhut, tähdet ja koirat :) Hieno, villi, alkukantainen, runsaan rosoinen, mielenkiintoinen runo.