Sä halusit ulos,
mä päästin sut.
Se oli virhe,
sillä et palannut.
En tiedä oletko kuollut vai kadonnut vain.
Se mieltäni vaivaa ja sydäntäin raastaa.
Sua odotan ain,
jospa palaisit niin kuin unelmissain...
En koskaan itselleni anteeksi antaa voi,
että annoin sulle rakas ystäväni käydä noin.
Voitko sinäkään koskaan anteeksi antaa,
sen haluaisin tietää ja elämää jatkaa.
Mutta koskaan en tietää kai saa,
joten suru ja syyllisyys sydämmessäin painaa.
Lepää rauhassa jos kuollut oot,
elämästä nauti jos elossa oot.
Mutta toisiamme emme kai enää koskaan näe,
miten maailma voikaan näin meiltä läheisiämme riistää..
Joten hyvästi jää rakas lemmikkini, rakas ystäväni.
Selite:
Runo rakkaalle kissalleni joka rakasti kulkea ulkona, mutta eräänä päivänä ei palannutkaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
