Minä olen västäräkki
vinosiipi
vääräsääri
pieni linnunsydän rinnassa väreillen
Odottaen aamuaurinkoa
odottaen kolmattatoista
odottaen odottamista
Rimpuillen irti
tunkkaisesta
vinksahtaneesta menneestä
- tai tulevasta,
ken tietää
silti alati rimpuillen
Ja tällaisina päivinä
kun taivas on enkelinsiivensininen
minä etsin selkeyttä
kuljen
kuljen
aina askeleen verran jäljessä
Sillä seesteisinä sunnuntaiaamuina
sääret väkkärällä
ei ole enää muita teitä
- vaan kai me kaikki haluaisimme
päätyä kotiin joskus.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vau!
Kaikessa surullisuudessaan
ja sekavuudessaan toimiva!
Vau!
Kaikessa surullisuudessaan
ja sekavuudessaan toimiva!