Kerro minulle valtateistä,
siitä, minne ne johtavat
kunhan uskaltaa
heittäytyä,
niinpä,
taito, jota minulla ei koskaan ollut
Lasipallon sisäinen elämäni
oli minulle todellisuus,
mutta enää se ei minulle riitä,
minä tahdon lentää,
tukeutua omiin jalkoihini
Kiertää maailmaa kuin takapihaani,
hymyillen,
etsien uutta ja ihmeellistä,
askel askeleelta
vahvistuen,
tuntien elämän,
tämän maailman,
uuden todellisuuteni
huumaavan sykkeen.
Kerro minulle valtateistä,
siitä, kuinka Eiffel-tornilla on tungosta,
kansanjoukosta Big Benin juurella
aamukahviaikaan
Tilaa minulle cappuccino
(und ein Apfelstrudel, bitte!)
ja katso silmieni hymyä
auringonvalon (tai sadepisaroiden)
leikitellessä kasvoillani
Ja anna sydämeni
hengittää
maailmaa,
minun uutta,
kristallinkirkasta,
vahvaa
todellisuuttani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haa, tämä on eka kerta kun kommentoin runoasi täällä, en ota tavaksi ;) muta kyllä pidän tästä pidän tästä pidän tästä.
"Kerro minulle valtateistä,
siitä, kuinka Eiffel-tornilla on tungosta,
kansanjoukosta Big Benin juurella
aamukahviaikaan"
Ja olenko sanonut että olet kaunis?
"Kerro minulle valtateistä,
siitä, minne ne johtavat
kunhan uskaltaa
heittäytyä,
niinpä,
taito, jota minulla ei koskaan ollut"
Pystyin samaistumaan tunteeseen.
Upea runo, kuten nämä sinun kaikki muutkin.
En voi muuta kun hymyillä sille, että joku onkin niin uskomattoman lahjakas.
Haa, tämä on eka kerta kun kommentoin runoasi täällä, en ota tavaksi ;) muta kyllä pidän tästä pidän tästä pidän tästä.
"Kerro minulle valtateistä,
siitä, kuinka Eiffel-tornilla on tungosta,
kansanjoukosta Big Benin juurella
aamukahviaikaan"
Ja olenko sanonut että olet kaunis?
"Kerro minulle valtateistä,
siitä, minne ne johtavat
kunhan uskaltaa
heittäytyä,
niinpä,
taito, jota minulla ei koskaan ollut"
Pystyin samaistumaan tunteeseen.
Upea runo, kuten nämä sinun kaikki muutkin.
En voi muuta kun hymyillä sille, että joku onkin niin uskomattoman lahjakas.